 Luovassa työskentelyssä käytetään hyväksi erilaisia taiteellisia ilmaisumuotoja kuten maalaus, savityö, muotopiirustus tai musiikki ilman, että työskentelyyn liittyy taiteellisia tavoitteita. Ihmiselle on ominaista ilmaista itseään luovasti. Välineinä voivat olla myös piirtäminen, muovailu, luonnon kanssa työskentely jne. Tekeminen purkaa ajatuksia ja tunteita ja voi olla oivallusten ja elämysten kenttä. Ohjaavien harjoitusten kautta tämä luontainen toiminta voidaan valjastaa inhimillisen kasvun välineeksi sekä työyhteisön luovuuden lisääjäksi.
Jaksaminen ja luova oivallus
Käyttäessään luovia välineitä ihminen toistaa elämässään kokemiaan asioita, kuten ulkoisia paineita tai tukea, henkisen tilan tarvetta sekä omaa persoonallista temperamenttiaan. Myös väreillä on syvä terapeuttinen vaikutus alitajuntaamme. Puramme ja ilmaisemme itseämme tekemisen kautta. Meille on hyväksi irtautua arjen rytmistä uppoutumalla tekemiseen, joka ruokkii läsnäoloa ja tuntemuksia.
Havaitseminen ja itsereflektio
Luovan työskentelyn perimmäisiin tavoitteisiin kuuluu läsnäolon tunnistaminen. Lähtöpisteellä ja läsnäololla on suuri merkitys kun tarkastellaan suuntaa jonne halutaan edetä. Motivaatio antaa suunnan kiinnostavaa kohdetta kohti. Syntyy liike. Liikkeelle lähdettäessä syntyy etenemisen rytmi, joka voi olla ripeä; rauhallinen tai hidas.
Luova yksilö- tai ryhmätyö on kumppanuus ja matka itsen kanssa omaan elämään, jota ei arvioida kriittisesti vaan toteutetaan esteettiseksi kokemukseksi. Tämä on sinällään jo arvo, joka ei tunteen tavoin suuntaudu jonnekin – vaan on läsnä. | 
